Elvis Presley
| Elvis Aron Presley | |
|---|---|
 Elvis Presley vuonna 1970. | |
| Syntynyt | 8. tammikuuta 1935 |
| Kuollut | 16. elokuuta 1977 (42 vuotta) |
| Kotipaikka | Tupelo, Mississippi, Yhdysvallat |
| Aktiivisena | 1954–1977 |
| Tyylilajit | rock and roll country gospel blues country rock pop iskelmämusiikki softsoul |
| Laulukieli | englanti |
| Ammatit | laulaja, muusikko, näyttelijä, sovittaja |
| Soittimet | kitara, piano, basso |
| Levy-yhtiöt | Sun Records, RCA Records |
Sisällysluettelo
|
Lapsuus
Elvis Presley syntyi tiistaina 8. tammikuuta 1935 Tupelon pikkukaupungissa Mississippissä isänsä Vernon Presleyn ja äitinsä Gladys Smithin perheeseen. Hänen kaksoisveljensä Jesse Garon Presley syntyi kuolleena. Elvis kertoi myöhemmin tunteneensa kaksoisveljen kuoleman vuoksi velvollisuudekseen yrittää olla vanhemmilleen mahdollisimman hyvä lapsi. Elviksen etunimi tulee hänen isänsä toisesta nimestä.Elviksen vanhemmat olivat avioituneet 17. kesäkuuta 1933. Vernon oli valehdellut olevansa vanhempi kuin todellisuudessa oli, sillä siihen aikaan ei katsottu hyvällä, jos vaimo oli miestään vanhempi. Ikäeroa oli muutama vuosi.
Perhe asui suuressa köyhyydessä yksihuoneisessa puumökissä, jonka Vernon oli rakentanut vuokraisännältään lainaamillaan 200 dollarilla. Vuonna 1939 Vernon väärensi neljän dollarin shekin 40 dollarin suuruiseksi, koska tarvitsi perheelleen rahaa. Hän joutui yhdeksäksi kuukaudeksi vankilaan ja pakkotyöleirille, missä Elvis ja vaimo Gladys kävivät häntä katsomassa.lähde?
Kun Vernon vapautui vankilasta, päättivät he muuttaa Tennesseen osavaltiossa sijaitsevaan Memphisin kaupunkiin. Siellä he asuivat useammassa paikassa, mutta elintaso parani Tupelon ajoista, vaikkakin he olivat yhä köyhiä. Kun Elvis 3. kesäkuuta 1953 valmistui keskinkertaisin arvosanoin L. C. Humes High Schoolista, hän pääsi Crown Electric Companylle töihin kuorma-autonkuljettajaksi.
1950-luku
Uran alku
Elvis haaveili lapsena laulajanurasta. Hän oli 10-vuotiaana pärjännyt erinomaisesti paikallisessa laulukilpailussa kappaleella "Old Shep" (jonka levytti 1956). Vuonna 1972 Elvis muisteli tulleensa viidenneksi kyseisessä kilpailussa. Ensi askeleen kohti levylaulajan uraa hän otti kesällä 1953 levyttäessään ruokatuntinsa aikana omakustanteena kappaleen "My Happiness" paikallisessa Sun Records -levy-yhtiössä. Levyn kääntöpuolelle hän lauloi "That's when your heartaches begin" -nimisen kappaleen, jonka myös levytti myöhemmin uudelleen alkuvuodesta 1957. Hän sanoi tekevänsä levyn syntymäpäivälahjaksi äidille, vaikka todellisuudessa syntymäpäivään oli vielä aikaa. Heti alkuvuodesta 1954 Elvis palasi Sun-studiolle äänittääkseen toisen omakustanteensa. Tällä kertaa hän lauloi nauhalle "I'll never stand in your way" -nimisen kappaleen kääntöpuolellaan "It wouldn't be the same without you". Merkillepantavaa on omakustanteiden kappalevalinnat. Kaikki kahden omakustannelevyn kappaleet olivat sen ajan hittiballadeja. Niissä ei ollut mitään viitteitä Presleyn musiikillisiin juuriin ja vaikutteisiin bluesiin tai gospeliin, musiikkityyleihin, joiden kanssa oli kasvanut ja joita hän lapsesta saakka oli kuunnellut. Omakustanteista kävi ilmi Elviksen viehtymys myös balladeihin. Tehtyään läpimurtonsa vuonna 1956 hän kertoi monesti haastatteluissaan nauttivansa nimenomaan balladien esittämisestä.Elvis oleskeli vapaa-aikoina levy-yhtiön tiloissa, jonka omistaja Sam Phillips huomasi nuorukaisen kyvyt, mutta ei ollut vielä keksinyt niille käyttöä. Kuitenkin Sam oli pyytänyt paikallista kitaristia Scotty Moorea sekä basisti Bill Blackia, jotka olivat soittaneet ja äänittäneet Sun-studiolla silloisen bändinsä Starlite Wranglersien kanssa, soittelemaan Elviksen kanssa ja ottamaan samalla vähän selvää mikä tämä oli miehiään. Moore ja Black eivät olleet alkuun tästä kovin innoissaan, eikä Elvis tehnyt kumpaankaan heti mitään suurta vaikutusta. Myöhemmin Scotty Moore on muistellut tapahtumia. "Kun kuulin ensi kertaa hänen nimensä, muistan ajatelleeni: Mikä ihmeen tyyppi jonka nimikin on Elvis? Nimikin on kuin jostain tieteiselokuvasta. Ja, kun me sovittiin, että Elvis tulee ensi kertaa kotiini soittelemaan ja juttelemaan pelkäsin, että vaimoni juoksee häntä karkuun. Hänellä oli siihen aikaan aika villit vaatteet" naureskeli Scotty Moore vuosia myöhemmin. Elvis opiskeli isänsä neuvosta myös sähköasentajaksi, sillä Vernon oli sanonut, ettei kitaransoittajista ole mihinkään. Kerran Elvis alkoi levystudiolla tauolla soittaa vanhaa Arthur "big boy" Crudupin "That's All Right (Mama)" -bluesia omaan tyyliinsä. Sam Phillips tunsi heti kappaleen, mutta ei omien sanojensa mukaan ollut tässä vaiheessa tietoinen, että Elvis tuntisi Crudupin kaltaisten blues-artistien musiikkia. Tämä voi olla yksi syy siihen, että hän ei heti keksinyt Elviksen kyvyille käyttöä aikaisemmin tämän äänittäessä omakustanteitaan. Tyyli sai myöhemmin nimen rock & roll. Päivän, 5. heinäkuuta 1954, sanotaan jääneen historiaan päivänä, jolloin rock & rollia kuultiin valkoihoisen suusta. Studion johtaja Sam Phillips oli joskus luvannut ansaita miljoona dollaria, jos löytyy valkoihoinen, joka laulaa kuin musta. Nyt hänellä oli sellainen.
That's All Right (Mama) -single sai b-puolelle kappaleen "Blue Moon of Kentucky", ja single ilmestyi 19. heinäkuuta 1954. Sitä myytiin Memphisissä parisenkymmentätuhatta kappaletta, mikä oli paikallinen menestys. Levyä soitettiin radiossa, ja kappale herätti huomiota.
Elvis esiintyi tiiviisti ja teki samana vuonna vielä toisen singlen. Menestys antoi vielä odottaa itseään. Manageriksi ryhtynyt Tom Parker sai neuvotelluksi Elvikselle sopimuksen suuren RCA Victor -levy-yhtiön kanssa, joka osti Presleyn oikeudet marraskuussa 1955. Seuraava vuosi oli Presleyn läpimurtovuosi: hän teki ensimmäiset albumit (Elvis ja Elvis Presley), levytti Heartbreak Hotelin, josta tuli ensimmäinen levy maailmassa, jota myytiin yli miljoona kappaletta, sekä esiintyi televisiossa ja päätyi lopulta Hollywoodiin. Vuonna 1956 hän teki myös monia muita loistavasti menestyneitä hittejä, kuten "Hound Dog", "Don´t Be Cruel", "Love Me Tender" ja "Love Me".
Parkerin ansiosta Elvis oli jo vuonna 1956 miljonääri. Hän pystyi ostamaan oman talon Audubon Driveltä ja äidilleen vaaleanpunaisen Cadillacin, jonka oli luvannut ostaa heti kun rikastuu.
1950-luku oli Yhdysvalloissa vielä rotuerottelun aikaa. Elvis Presley sai kielteistä julkisuutta rotuennakkoluuloisten keskuudessa siitä, että hän valkoisena lauloi tummaihoisten lauluja. Elvis itse vastusti rotuerottelua ja syrjintää ja loukkaantui paheksunnasta.
Armeija kutsuu
Lehdet kirjoittivat, että Presley tullaan unohtamaan hänen kahden vuoden mittaisen armeijakiinnityksensä aikana. Väite osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä manageri Parker piti Elviksen lippua korkealla julkaisemalla muun muassa elokuvia uudestaan, uusia kokoelmalevyjä sekä fanitavaroita. Elvis sai yllättävän siirron Saksan liittotasavaltaan, jossa hän tuli viettämään suurimman osan armeija-ajastaan tiedustelujeepin kuljettajana. Presleytä kehuttiin hyväksi sotilaaksi, joka teki tunnollisesti työnsä. Hän ei saanut erityiskohtelua kuin asuntoratkaisussa, sillä hän asui fanien piirityksen vuoksi armeijan lähellä sijaitsevassa vuokratalossa.
] Äidin kuolema
Elvis koki 14. elokuuta 1958 suuren menetyksen, kun hänen äitinsä Gladys kuoli maksatulehdukseen 46-vuotiaana. Äidin kasvatuksessa kasvaneena poikana Elvis koki menetyksen erityisen raskaana. Ruumista säilytettiin lasikannen alla Gracelandissa odottamassa hautajaisia.Seurustelun alku
Elvis tapasi 14-vuotiaan Priscilla Ann Beaulieun olleessaan armeijassa Saksassa. Priscilla oli muuttaessaan vuonna 1962 Gracelandiin yhä alaikäinen, joten pari sai toisensa virallisesti vasta vuonna 1967, jolloin Elvis vei Priscillan vihille. Elviksen lähipiirin mukaan manageri Parker suostutteli Elviksen sitoutumaan avioliittoon imagosyiden takia. Yhdeksän kuukautta hääyön jälkeen syntyi Elviksen tiettävästi ainoaksi jäänyt lapsi Lisa Marie Presley. Matkalla synnytykseen Elvis hermoili niin paljon, että hänelle piti sanoa, ettei synnyttämään ollut menossa hän vaan Priscilla. Tyttären synnyttyä Elvis tarjoili henkivartija Jerry Schillingin mukaan sairaalassa sikareita ohikulkijoille.1960-luku
Suosio jatkuu armeijan jälkeen
Elvis vapautui armeijasta 5. maaliskuuta 1960. Hän esiintyi historiallista korvausta vastaan (125 000 dollaria kuudesta minuutista) Frank Sinatran isännöimässä Timex-televisio-ohjelmassa, joka oli vuoden katsotuin ohjelma. Elvis lauloi muutaman laulun yksin ja yhdessä Sinatran kanssa ja sai palsamia haavoille, joita oli syntynyt Sinatran haukuttua Elvistä ja rockmusiikkia Elviksen noustessa pinnalle. Myöhemmin Elvis ja Sinatra ystävystyivät. Sinatra tarjosi Elvikselle jopa mafiatuttujensa apua estääkseen Elviksen entisten henkivartijoiden Red Westin, Sonny Westin ja David Heblerin paljastuskirjan Elvis: What happened? julkaisun, mutta Elvis kieltäytyi Sinatran avuntarjouksesta tuntemattomasta syystä.Vuonna 1960 Elvis teki ensimmäisen elokuvansa sitten King Creolen, joka oli saanut kriitikoilta kehut. Café Europa oli kuitenkin niin heikko teos – ja taso pysyi myöhemmissä Presley-elokuvissa samanlaisena – että Elvis kyllästyi elokuvan tekemiseen. Naispääosaa esitti Sinatran kihlattu Juliet Prowse. Myöhemmin Elvis teki vielä Sinatran tyttären Nancy Sinatran kanssa elokuvan Speedway – vauhtihullut (1968).
Elokuva oli taloudellinen menestys ja kohosi ensi-iltaviikonloppuna Varietyn listalla kakkoseksi. Vuositilastoissa elokuva sai 14. sijan. Elokuvan ohjasi Norman Taurog, joka ohjasi kahdeksassa vuodessa yhdeksän Presleyn elokuvaa.
Tauko levyjen teossa
Elokuvasopimukset estivät Elviksen levynteon vuoteen 1969 asti. Hän teki vain muutamia oikeaa musiikkia sisältäviä levyjä elokuvien soundtrackien ohella. Elokuvavuosina Eversti Parker suhtautui penseästi suojattinsa oikean studioalbumin äänittämiseen, koska studioalbumi söi hänen mielestään aina soundtrack-levyn suosiota ja näin oikeiden studioalbumeiden teko 60-luvun alusta puoliväliin loppui lähes kokonaan. Vielä vuonna 1963 kyllä äänitettiin puhdas studioalbumi, mutta edellä mainituista syistä Parker pisti projektin jäihin ja äänitetyt kappaleet sijoitettiin elokuvien soundtrack-levyille bonusraidoiksi. Tämä "kadonnut levy" julkaistiin vuonna 1990 nimellä Lost Album. Seuraavaa oikean studioalbumin tekoa saatiin odottaa aina vuoteen 1966, jolloin keväällä Elvis äänitti Nashvillessä itselleen rakkainta musiikkia gospelia kokonaisen albumin. Edellisestä Elviksen gospelalbumista oli kulunut jo kuusi vuotta (His Hand in Mine, 1960) Uudesta How Great Thou Art -nimisestä albumista Elvis sai myös musiikkialan Oscarin eli Grammy-palkinnon. Grammyja Elvis sai elinaikanaan kolme, ja hän sai ne kaikki itselleen rakkaimmasta musiikista, gospelista. Menestys väheni 1960-luvun puolivälin jälkeen, kun elokuvamusiikki ei saanut riittävästi ostajia. Britanniassa menestys oli parempi kuin Yhdysvalloissa.Vuonna 1961 Elvis sai plakaatin 75 miljoonasta myydystä levystä. Samana vuonna hän esiintyi julkisesti viimeisen kerran ennen paluutaan julkisuuteen vuonna 1968.
Elokuvaura
Elviksen näyttelijänura alkoi elokuvan Love Me Tender myötä vuonna 1956. Normaalisti uusi suuri nimi sai elokuvasta korkeintaan 10 000 dollarin palkkion, mutta Elvis sai ensimmäisestään 125 000 dollaria.
Elvis teki 1950-luvulla neljä elokuvaa, jotka kaikki olivat draamaelokuvia. Love Me Tender on sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva rakkaustarina. Loving You oli Elviksen ensimmäinen värielokuva ja se kertoo Deke Riversistä, jonka keplotteleva naispuolinen manageri ottaa esiintyjäryhmäänsä mukaan ja yrittää pitää hänet mukana keinolla millä hyvänsä. Jailhouse Rock on draamaelokuva vankilasta vapautuvasta nuorukaisesta joka kehittää uuden musiikkityylin. King Creole, Presleyn elokuvista ehkä kiitetyin, on tarina Danny Fisheristä, joka ajautuu rikoksiin etsiessään paikkaansa elämässä.
Neljää ensimmäistä elokuvaa pidetään yleisesti hänen parhaimpinaan. 1960-luvulla hän teki 27 elokuvaa, joista vakavia olivat Flaming Star, Wild in the Country, Charro! ja Change of Habit. Elvis ei tehnyt mielellään kepeitä musikaalielokuvia, eikä hän ylipäätään olisi halunnut laulaa elokuvissaan, mutta tuottajat ja manageri Parker vaativat sitä katsojien halutessa nähdä myös Elviksen laulavan elokuvissaan.
Elvis: That's the Way It Is valmistui vuonna 1970, ja siinä seurattiin dokumentin tavoin Elviksen valmistautumista Las Vegasin sesonkiin. Elokuvan ohjasi Oscar-palkittu Denis Sanders. Oscar-palkittuja olivat myös Pierre Adidge ja Robert Abel, jotka ohjasivat niin ikään MGM:lle tehdyn Elvis on Tour -dokumenttielokuvan, joka sai Golden Globe -palkinnon. Tätä pidetään dokumenttinäkökulmasta näistä kahdesta parempana, mutta ensimmäisessä dokumentissa musiikki on kuitenkin yleisesti ottaen parempaa.
Elvis oli myös taitava mustan vyön karateka.
[muokkaa] Paluu ja televisio-ohjelma
Vuonna 1968 Elviksen suosio oli alamaissa, eikä tuolloin ollut millään lailla muodikasta olla Elvis-fani. Elokuvasopimukset olivat päättymässä, eikä Elvis enää ollut kiinnostunut jatkamaan halpatuotannoissa. Elviksen uran lopun alun edessä ratkaisuksi tuli NBC-televisiokanavalle tehtävä televisio-ohjelma, jonka oli manageri Parkerin suunnitelmien mukaan tarkoitus sisältää perinteisiä joululauluja esittäjänä valkoiseen smokkiin pukeutunut Elvis. Sopimuksen kylkiäisenä tehtiin myös vuonna 1969 valmistunut Change of Habit -elokuva.Joululauluohjelma oli ohjaaja Steve Binderin ja Elviksen painajainen. He halusivat tehdä kunnon rockshow'n, joka nostaisi Elviksen taas kirkkaimmaksi tähdeksi. Comebackin tarpeellisuuden osoittamiseksi Elvikselle televisioshow'n ohjaaja Binder vei Elviksen keskellä kirkasta päivää seisoskelemaan Burbank-studioiden ulkopuolella sijaitsevalle Sunset Boulevardille suurimman ihmisvilinän aikaan. Ajat olivat muuttuneet ja sen huomasi konkreettisesti nyt myös Elvis.
Hän sai seisoskella keskellä päivää vilkkaalla kadulla Kaliforniassa, eikä monikaan ohikulkijoista kiinnittänyt huomiota häneen tai pyydystänyt enää intensiivisesti hänen nimikirjoitustaan. Elviksen reaktio oli kaksijakoinen. Hän oli hämmentynyt ja aidosti ihmeissään että häntä ei enää tunnistettu samalla tavalla, kuten aiemmin. Toisaalta koko tilanne myös huvitti häntä, mutta Binder onnistui siinä mitä yrittikin. Hän sai tämän "kokeen" avulla osoitettua Elvikselle comebackin tärkeyden ja sen, että se on syytä tehdä tyylillä ja itsensä likoon laittaen, mikäli Elvis mielisi jatkaa uraansa ja palata huipulle.
Muuten hän saisi seisoskella kadulla rauhassa jatkossakin. Elviksellä itselläänkin oli suuri halu todistaa suurelle yleisölle ja ennen kaikkea itselleen mihin hän todella pystyi ja ohjaaja Binder halusi kaivaa Elviksestä kaiken parhaan ja alkuvoimaisen magian jälleen esiin mikä oli ollut hänen suuren suosionsa salaisuus uran alkuaikoina. Binder halusi herättää vanhan Elviksen henkiin, sen aidon ja oikean rockin kapinallisen. Show nauhoitettiin lopulta Binderin ehdotuksen mukaisesti Parkerin myönnyttyä ideaan, ja itsensä huippukuntoon saanut, ruskettunut ja mustaan nahkapukuun pukeutunut Elvis villitsi koko ympärillään olleen yleisön ja lopulta koko maailman, jälleen. Show oli katsotuin vuoden 1968 tv-ohjelma Yhdysvalloissa.
Elvis oli palannut huipulle. Hän oli taas miljoonien palvonnan kohde, eikä hänen uskollisimpien faniensakaan enää tarvinnut häpeillen tunnustaa ihailun kohdettaan. Presidentti Nixoniakin hän pääsi tapaamaan Valkoiseen taloon ainoastaan ilmoittamalla portilla nimensä paria vuotta myöhemmin 1970.
Vuosina 1968 ja 1969 Elviksen levytykset olivat tyyliltään aiempaa lähempänä soul-musiikkia, sillä letkeä rantapoikamusiikki oli jo poissa muodista, eikä sitä esittämällä voinut enää saada uskottavuutta. Ihmiset ostivat taas Elviksen levyjä, ja tunnetuin single tältä kaudelta on Suspicious Minds, joka oli Elviksen viimeinen singlemenestys Yhdysvalloissa hänen elinaikanaan.
1970-luku
Elviksen arvostus, suosio ja kuuluisuus nousivat huippuunsa juuri 1970-luvulla. Häntä arvostettiin kaikissa piireissä, eikä hänen rockmusiikkiaan enää paheksuttu. Suurin syy oli se, että Elvis levytti kaikenlaista musiikkia, aina gospelista bluesiin ja rockiin.
Televisio-ohjelmasta Elvis: Aloha from Hawaii tuli ensimmäinen viihdeohjelma, joka välitettiin ympäri maailman satelliitin välityksellä. Elvis oli asiasta innoissaan. Konsertin toteuttaminen maksoi 2,5 miljoonaa dollaria, joka oli televisiolle tehdyn ohjelman ennätys. Ohjelma keräsi 1,5 miljardia katsojaa ja oli maailman katsotuin tv-ohjelma aina 2000-luvulle asti. Nykyisin se on yhä katsotuin viihdeohjelma. Sen tuotto meni Kui Leen syöpäsäätiölle.
Elvis piti kaikkiaan yli 1 300 loppuunmyytyä suurkonserttia ympäri Yhdysvaltoja suurimmilla areenoilla. Elvis tapasi Richard Nixonin 21.12.1970.
[muokkaa] Alamäki
Avioliitto Priscilla Presleyn kanssa päättyi eroon alkuvuodesta 1973. Ystävä kertoi nähneensä Elviksen silmistä, ettei tämä ollut enää onnellinen. Pitkään jatkunut huumaavien lääkkeiden käyttö sekä epäterveelliset elämäntavat yltyivät entisestään ja ne alkoivat vaikuttaa merkittävästi myös elimistöön. Elvis sai raivonpurkauksia ja oli ajoittain lääkkeiden vaikutuksesta hereilläkin lähes koomankaltaisessa tilassa.Maksa- ja sydänvaivoja ilmaantui, ja myöhemmin ruumiinavauksessa vuonna 1977 todettiin laajentunut maksa ja sydän. Hänellä oli myös veritulppia jaloissa, viherkaihi silmissä ja paino-ongelmia. Pahinta oli kuitenkin jatkuva unettomuus, jota lääkittiin vahvoilla unilääkkeillä ja taas toisaalta vahvoilla heräämislääkkeillä, josta syntyi pysähtymätön kierre, sillä kun Elvis vihdoin heräsi päivällä yöuniltaan, hän tarvitsi myös vahvoja lääkkeitä pysyäkseen hereillä.
Elvis ei omasta mielestään koskaan ollut lääkeriippuvainen, koska hän käytti aina lääkkeitä, joihin hän oli saanut reseptin lääkäreiltä ja lääkkeet annosteli tai piikitti aina hoitaja tai avustaja, ei potilas itse. Lääkkeistä riippuvaiseksi tultuaan Elvis alkoi käyttää niitä väärin; hän otti niitä liikaa, käytti niitä sekaisin ja aivan liian usein, jonka mahdollisti avokätisesti reseptejä tehtailleet henkilääkärit muun muassa Memphisissä ja Las Vegasissa. Uni- ja virkistyslääkkeiden lisäksi Elvis käytti muun muassa rauhoittavia lääkkeitä sekä viisi kertaa morfiinia vahvempia kipulääkkeitä.
[muokkaa] Viimeinen televisio-ohjelma
Elvis suostui manageri Parkerin painostamana ja heikon rahallisen tilanteen takia vuonna 1977 CBS:n ehdotukseen hänen konserttiensa kuvaamiseksi ja niiden kokoamiseksi talvella esitettäväksi televisio-ohjelmaksi. Ohjelmasta oli ollut puhetta jo vuonna 1975, mutta Elvis ei ollut halukas esiintymään kameroiden edessä. Nyt hän oli elämänsä huonoimmassa kunnossa sekä ylipainoinen. Maksan kanssa oli ongelmia ja unihäiriöt vakavia. Elviksen kasvot ja vatsa olivat huolestuttavasti turvonneet. Lisäksi hänellä oli tulehtunut ja kiertynyt paksusuoli, joka aiheutti vakavaa kipua ja turvotusta vatsaan.Rapid Cityn, Omahan ja Indianapolisin konsertit kuvattiin, ja hän teki parhaansa. Kun Elvis oli nähnyt filmimateriaalia konserteista, hän oli todennut: "En ehkä näytä nyt hyvältä, mutta arkussa näytän". Ohjelma oli jälleen vuoden katsotuin TV-ohjelma, mutta se ei ehtinyt valmistua tähden elinaikana.
Elviksen kuolema
Yöihmisenä Elvis aloitti päivänsä jo yöllä lähtemällä hoidattamaan kipeitä hampaitaan tohtori Lester Hoffmannin vastaanotolle. Elviksellä oli määrä alkaa reilun viikon päästä konserttikiertue ja särkevät hampaat oli tarkoitus paikata julkisuudelta piilossa yöllä. Myöhemmin aamuyöllä Elvis pelasi racquetsia henkivartijana ja avustajana toimineen serkkunsa Bill Smithin ja hänen vaimonsa kanssa. Tämän jälkeen Elvis vetäytyi sisätiloihin ja tapasi viimeistä kertaa Gracelandissa vierailulla olleen tyttärensä Lisa Marien. Syötyään Elvis suuntasi Gracelandin yläkerrassa sijaitsevaan makuuhuoneeseensa ja käski vahtivuorossa ollutta velipuoltaan David Stanleytä poistumaan alakertaan. Elvis tapasi makuuhuoneessa nukkuneen silloisen naisystävänsä Ginger Aldenin ja sulkeutui kylpyhuoneeseen lukemaan, kieltäen myös Aldenia häiritsemästä.Virallisen tiedon mukaan herättyään Ginger Alden poistui normaalisti alakertaan. Myöhemmin Alden huolestui ja palasi makuuhuoneeseen löytäen pian Elviksen elottomana kylpyhuoneesta noin klo 14.00 16. elokuuta 1977. Elviksen kiertuemanageri Joe Esposito, apunaan Gracelandin turvamies Al Strada, aloitti jo sinertävän ruumiin elvytyksen, joka jatkui myös ambulanssissa Elviksen henkilääkärin George C. Nichopoulosin johdolla. Elvis kuljetettiin Baptist Memorial Hospital -sairaalaan, jossa näennäisen turhan elvytyksen kerrotaan jatkuneen edelleen. Sairaalan ylilääkäri Eric Muirhead julisti Elviksen lopulta kuolleeksi klo 15:30. Kuolinsyyksi kerrottiin sydämen rytmihäiriö. Ruumiinavaus suoritettiin välittömästi tämän jälkeen sairaalan tiloissa Memphisin poliisin tutkinnanjohtajan ja patologin Jerry Franciscon, ylilääkäri Muirheadin ja Nichopouloksen johdolla.
Yleistyneen tiedon mukaan Elvis olisi ennen sairauskohtaustaan lukenut The Face of Jesus -kirjaa, jonka hän oli saanut mystikkoystävältään Larry Gelleriltä. Memphisin poliisin tiedot kirjan sisällöstä ja sen löytymisestä ovat kuitenkin ristiriitaiset. Virallisesti Elviksen kerrotaan lukeneen joko ihmisen anatomiaan tai psykologiaan liittyvää kirjaa ja vaihtoehtoisesti Raamattua.
Elviksen kuolema oli suru-uutinen ympäri maailman. Televisiokanavat ja lehdet ympäri maailman kertoivat asiasta useina päivinä, ja radioissa soitettiin hänen levyjään. Pelkästään 17. elokuuta 1977 hänen levyjään myytiin maailmalla yli 20 miljoonaa kappaletta, ja seuraavan vuoden aikana yli 200 miljoonaa. Gracelandin edustalle kerääntyi arvioiden mukaan vähintään 80 000, korkeintaan 180 000 ihailijaa. Valtavassa ihmisjoukossa kolme menehtyi auton syöksyttyä väkijoukkoon. Yhtä lailla tarinoita kuultiin henkilöistä, jotka tekivät itsemurhan kuultuaan heidän "Kuninkaansa" poismenosta.
Hautajaiset pidettiin 18. elokuuta. Elvikselle oli tehty ruumiinavaus, ja hänet oli balsamoitu. Hautajaisiin kutsuttiin ainoastaan lähimmät ystävät ja sukulaiset. Ihailijoita hautajaissaattueeseen kertyi jopa yli 100 000. Elvis haudattiin yleiselle hautausmaalle, mikä osoittautui virheeksi, sillä lyhyen ajan kuluttua hautauksesta kolme henkilöä yritti avata graniittihaudan todistaakseen omien sanojensa mukaan Elviksen kuoleman olleen huijausta. Heistä vain yksi saatiin kiinni. Perikunta päätti tapauksen jälkeen siirtää haudan Gracelandin takapihalla sijaitsevaan Meditation Gardeniin, jonne siirrettiin myöhemmin myös Elviksen äidin arkku. Sinne haudattiin myös vuonna 1979 kuollut Elviksen isä Vernon Presley ja vuonna 1980 kuollut Elviksen isoäiti Minnie Mae. Myös Elviksen kuolleena syntyneelle veljelle pystytettiin oma muistomerkki. Haudalla käy vuosittain yli 600 000 ihmistä kunnioittamassa edesmenneen legendan muistoa. Myös vuosittainen kynttiläkulkue kerää kymmeniätuhansia osanottajia hänen kuolinpäivänään.
Elviksen kuolema ja kuolinsyy on puhuttanut ihmisiä aina. Virallinen kuolinsyy eli sydämen rytmihäiriö ilmoitettiin lähes välittömästi kuoleman jälkeen, joten eri salaliitoteoriat ja epäilykset tapahtuneesta ovat saaneet lisää epäileviä ihmisiä taakseen. Elviksen henkilääkärinä toiminut George Nichopoulos on kertonut kirjassaan The King and Dr Nick, että Elviksen todellinen kuolinsyy oli kroonisen ummetus eli ähky. Tätä Nichopoulos perustelee lisätutkimuksillaan, joita hän on tehnyt itsenäisesti yhdessä ummetukseen perehtyneiden lääkäreiden kanssa. Nichopouloksen mukaan Elviksen paksusuoli oli pituudeltaan ja paksuudeltaan poikkeuksellisen suuri. Nichopouloksen mukaan Elvis painoi kuollessaan yli sata kiloa viimeisien elinvuosien aikana ja painon kertyminen edesauttoi ongelman edistymistä. Ruumiinavauksen vastuullaan kantanut Babtist Memorial Hospitalin patologian ylilääkäri Eric Muirhead on myöhemmin kertonut Elviksen kuolinsyyksi reseptilääkkeiden ankaran väärinkäytön. Muirhead perustelee kantaansa sillä, että Elvikselle määrätyt lääkkeet olivat usein huomattavasti vahvempia kuin normaalit huumeet. Elvis oli sairaalan väelle tuttu asiakas ja näin vahvojen reseptilääkkeiden väärinkäyttö oli sairaalan johdon tiedossa. Elviksen ruumiinavauksen varsinainen pääsuorittaja ja valvoja Memphisin piirikunnan kuolinsyytutkija Jerry Francisco on puolestaan aina vakuuttanut, että hänen johtopäätöksensä on ainoa oikea. Vaikka Elvis olikin vahvojen lääkkeiden tehokäyttäjä ja hänelle oli erinäisiä vakavia sairauksia, niin varsinainen kuolinsyy on Franciscon mukaan ehdottomasti virallisesti ilmoitettu sydämen rytmihäiriö..
Hyväntekeväisyyttä
Pian Elviksen kuoltua hyväntekeväisyysjärjestöt huomasivat lahjoitussummien pienentyneen, kun yksi eniten lahjoittaneista yksityishenkilöistä oli kuollut. Joulua rakastanut Elvis valitsi joulun alla 50 hyväntekeväisyyskohdetta, joille lahjoitti merkittäviä summia, jopa 50 000 dollaria. Lisa Marie Presley on jatkanut myöhemmin aktiivisesti hyväntekeväisyyden tukemista isänsä jalanjäljissä.Kuolemansa jälkeen eniten ansaitseva
Elvis Presley ansaitsi elinaikanaan yli 4,5 miljardia dollaria ja oli 1960-luvulla eniten veroja maksanut amerikkalainen. 1970-luvulla hän myi manageri Parkerin ehdotuksesta ja suvun tilapäisen rahapulan vuoksi (syynä manageri Parkerin uhkapeli ja Presleyn suuret hankinnat, muun muassa useat lentokoneet ja kiinteistöt) oikeudet musiikkijulkaisuihinsa, jotka ovat tähän päivään mennessä tuottaneet miljardeja, mutta niistä ei maksettu Presleylle enää sopimuksen jälkeen. Silti Presley on ollut lähes aina kuolemansa jälkeen yksi parhaiten ansaitsevista vainajista.Vuonna 2005 hän ansaitsi 45 miljoonaa dollaria ja oli parhaiten ansaitseva vainaja. 45 miljoonaa dollaria on vain perikunnalle tuleva summa. Myös hänen yrityksensä ansaitsevat satoja miljoonia. Lokakuussa Vuonna 2006 vuonna 1994 kuollut Kurt Cobain kuitenkin voitti hänet ansaitsemalla 50 miljoonaa dollaria. Vuonna 2007 Elvis otti jälleen ykköspaikan parhaiten ansaitsevista vainajista, John Lennon oli toisena. Vuonna 2009 kuollut popin kuningas, Michael Jackson on noussut reilusti eniten kuolemansa jälkeen tienanneeksi artistiksi. Hänen arvellaan tienanneen jopa miljardi dollaria kuolemansa jälkeen.
Tilastoja
- Noin 731 levytettyä laulua
- Noin 1178 levytystä.
- Yli 200 platina- ja kultalevyä, RIAA:n virallisesti sertifioimana päivitetyillä myyntirajoilla 154 kappaletta, mikä sekin on maailmanennätys.
- Elviksen menestynein single oli "Hound Dog / Don't Be Cruel" vuodelta 1956. Se oli listaykkösenä 11 viikkoa.
- Singleä "It's Now Or Never" on myyty 22 miljoonaa.
- Lähteestä riippuen Elviksen kuolemaa seuranneen päivän tai vaihtoehtoisesti viikon aikana myytiin yli 20 miljoonaa hänen levyään pelkästään Amerikassa. Valtaisan kysynnän takia ensimmäisten viikkojen aikana levyjä painettiin noin 20 miljoonaa per viikko.
- Elokuun 1977 ja 1978 välisenä aikana myytiin yli 200 miljoonaa Elviksen levyä.
- Elvis sai kaikkiaan 14 Grammy-ehdokkuutta ja kolme Grammy-palkintoa, jotka kaikki hengellisestä musiikista: How Great Thou Art (LP) vuonna 1967, He Touched Me (LP) vuonna 1972 ja How Great Thou Artin live-versio vuodelta 1974.
- Perikunnan mukaan Elviksen levyjä on myyty yli miljardi kappaletta.
- RCA levy-yhtiön mukaan Elviksen levyjä oli myyty yli 1,3 miljardia jo vuonna 1983. Lähteeseen liittyen nykyisin myyntilukujen on arveltu ylittäneen jo 2 miljardin rajan. RCA:n seuraajalla Sony BMG:llä ei ole olemassa tarkkoja tilastoja Elviksen levymyynnistä.
- Elvis: Aloha from Hawaii -satelliittikonsertti on yhä maailman katsotuin yhden esiintyjän televisiolähetys. Se keräsi parhaimmillaan yli 1,5 miljardia katsojaa.
- Elvis ansaitsi pelkästään elinaikanaan yli 4,5 miljardia dollaria.
- G.I. Blues -albumi vietti 111 viikkoa Billboard-listalla ja oli siten Elviksen pitkäkestoisin albumi kyseisellä listauksella.
- Triplaplatinaa tuonut Blue Hawaii -albumi vietti 20 viikkoa Billboard-listan ykköspaikalla ja on siten Elviksen menestynein albumi kyseisellä mittarilla mitattuna.
- Elviksestä on julkaistu ennätyksellisesti ainakin yli 1 500 kirjaa yli 30 eri kielelle.
- Maailmassa toimii yli 600 yhä aktiivisesti toimivaa Elvis-fanclubia, vähintään yli 40 valtiossa, mikä on maailmanennätys.
- Elviksen kodissa Gracelandissa käy vuosittain yli 600 000 vierailijaa, mikä tekee siitä Yhdysvaltojen suosituimman yksityishenkilön kodin Valkoisen talon jälkeen.
- Elvis -imitaattoreita oli maailmassa vuonna 2007 arvion mukaan jopa ennätykselliset yli 85 000 ja imitaattorien määrä vain kasvaa huomattavasti vuosittain.
- Elvis Presley Enterprises on kasvanut taloudellisesti suurten elokuvayhtiöiden tasolle.
- Vuonna 1993 julkaistua Yhdysvaltojen postilaitoksen julkaisemaa Elvis-postimerkkiä on painettu ja myyty yli 500 miljoonaa kappaletta, ja se on siten maailman myydyin postimerkki.
- Elvis oli vuonna 2005 Forbes-lehden eniten ansaitsevien kuolleitten listan ykkössijalla viidettä kertaa peräkkäin, kun Forbes aloitti kyseisen tilastoinnin juuri viisi vuotta aikaisemmin vuonna 2001.
Diskografia
- Pääartikkeli: Elvis Presleyn diskografia
 | Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. Tarkennus: Teksti puuttuu kokonaan! Vaatii selvästi huomiota ja korjausta. |
Filmografia
Elokuvat
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1956 | Rakasta minua hellästi | Love Me Tender | Clint Reno |
| 1957 | Kiihkeitä rytmejä | Loving You | Jimmy Tompkins / Deke Rivers |
| Rock'n roll -suosikki | Jailhouse Rock | Vince Everett | |
| 1958 | Kitara kainalossa | King Creole | Danny Fisher |
| 1960 | Café Europa | G.I. Blues | Tulsa McLean |
| Puoliverinen | Flaming Star | Pacer Burton | |
| 1961 | Kapinallisen laulu | Wild in the Country | Glenn Tyler |
| Sininen Havaiji | Blue Hawaii | Chad Gates | |
| 1962 | Elä elämäsi laulaen | Follow That Dream | Toby "Tobe" Kwimper |
| Nyrkkeilysankari Kid Galahad | Kid Galahad | Walter Gulick / Dustin Holmes | |
| Tyttöjä! Tyttöjä! Tyttöjä! | Girls! Girls! Girls! | Ross Carpenter | |
| 1963 | Sydän tarjolla | It Happened at the World's Fair | Mike Edwards |
| Rytmiä ja riemua Acapulcossa | Fun in Acapulco | Mike Windgren | |
| 1964 | Suukottelevat serkut | Kissin' Cousins | Josh Morgan / Jodie Tatum |
| Viva Las Vegas! | Viva Las Vegas | Lucky Jackson | |
| Huoleton kulkuri | Roustabout | Charlie Rogers | |
| 1965 | Tyttöjen Elvis | Girl Happy | Rusty Wells |
| Kutita minua | Tickle Me | Lonnie Beale / Panhandle Kid | |
| Elvis ja 1001 yötä | Harum Scarum | Johnny Tyronne | |
| 1966 | Frankie ja Johnny | Frankie and Johnny | Johnny |
| Hula-hula paratiisi | Paradise, Hawaiian Style | Rick Richards | |
| Loma Kaliforniassa | Spinout | Mike McCoy | |
| 1967 | Kalifornian paratiisi | Easy Come, Easy Go | Ted Jackson |
| Ansa Elvikselle | Double Trouble | Guy Lambert | |
| Vauhtia ja vedenneitoja | Clambake | Scott Hayward / Tom Wilson | |
| 1968 | Painu pois, Joe | Stay Away, Joe | Joe Lightcloud |
| Speedway – vauhtihullut | Speedway | Steve Grayson | |
| Elä hieman,rakasta hieman | Live a Little, Love a Little | Greg Nolan | |
| 1969 | Charro! | Charro! | Jess Wade |
| Tytöistä on pelkkää harmia | The Trouble with Girls | Walter Hale | |
| Change of Habit | Change of Habit | Tohtori John Carpenter |
Konserttielokuvat
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1970 | Tämä on Elvis! | Elvis: That's the Way It Is | Omana itsenään |
| 1972 | Elvis kiertueella | Elvis on Tour |
Televisiokonserttielokuvat
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1968 | '68 Comeback Special | Elvis | Omana itsenään |
| 1973 | Elvis: Aloha from Hawaii | Elvis: Aloha from Hawaii | |
| 1977 | Elvis konsertissa | Elvis in Concert |
Elviksen esiintymispalkkiot elokuvista
- Elvis: Aloha from Hawaii (1973) (TV) 450 000 $
- Elvis: That's the Way It Is (1970) $500 000 + 60 % voitosta
- Paradise, Hawaiian Style (1966) $225 000 + 50 % voitosta
- Tickle Me (1965) 750 000 $
- Tyttöjen Elvis (1965) 500 000 $ + 50 % voitosta
- Viva Las Vegas (1964) 500 000 $ + 50 % voitosta
- Rytmiä ja riemua Acapulcossa (1963) 500 000 $ + 50 % voitosta
- It Happened at the World's Fair (1963) 500 000 $ + 50 % voitosta
- Follow That Dream (1962) 500 000 $ + 50 % voitosta
- Blue Hawaii (1961) 175 000 $
- G.I. Blues (1960) 175 000 $ + osuus voitosta
- Frank Sinatra's Welcome Home Party for Elvis Presley (1960) (TV) 125 000 $
- Jailhouse Rock (1957) 250 000 $
- Loving You (1957) 150 000 $
- Love Me Tender (1956) 100 000 $
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti